Harjoittelu on avartanut näkemyksiäni työelämään
Suomen Henkilöstöasiantuntijoiden harjoittelija ja aikuiskasvatustieteiden opiskelija Sofia Loisti kertoo ajatuksiaan ja näkemyksiään työharjoittelusta. Lähtökohta harjoittelulle ei ole nollatietämys, vaikka uuden edessä siltä saattaakin usein tuntua. Lue lisää Sofian ajatuksista täältä
Harjoittelijan ajatuksia ja oivalluksia
Suomen Henkilöstöasiantuntijoiden HR-harjoittelija ja aikuiskasvatustieteiden opiskelija Sofia Loisti
Suuri osa niin kutsuttujen yleisalojen opiskelijoista, joihin aikuiskasvatustiedekin kuuluu, varmasti samaistuu yhteen tunteeseen: Osaanko työelämässä mitään? – ”Kyllä se sitten harjoittelun myötä selviää”, ”työelämässä huomaat sitten”. Näitä lauseita on tullut kuultua usein. Olen nyt myös itse käynyt tämän saman siirtymän opiskelijasta harjoittelijaksi. Matka kohti työelämää on alkanut ja voin jo kertoa omia näkemyksiäni harjoittelusta ja käsitystäni siitä, kuinka hyvä harjoittelupaikka voi tukea oppimista.
Aloitetaan siitä mihin edellisen lauseeni päätin eli oppimisen tukemisesta. Kyllä, siellä koulussa todella oppii asioita. Kyse on vain siitä, osaako sanoittaa omaa osaamistaan ja tätä harjoitellaan mielestäni harmillisen vähän opintojen aikana. Lähtökohta harjoittelulle ei ole nollatietämys, vaikka uuden edessä siltä saattaakin usein tuntua. Harjoittelun aikana olen itse huomannut, että suoriudun kiitettävästi tehtävistä, jotka esimerkiksi muutama vuosi sitten olisivat varmasti tuntuneet hyvin haastavilta. Työharjoittelu nimenomaan tukee omaa oppimista, kun saan harjoitella ja soveltaa opiskelemiani asioita käytännössä. Työpaikalla uuden sisäistäminen käy nopeammin, kun pohja tiedoille ja työelämässä tarvittaville taidoille on rakennettu opinnoissa. Varmasti sille onkin syynsä, miksi kasvatustieteen opintoihin sisältyvä harjoittelu käydään vasta opintojen loppuvaiheessa, vaikka olenkin tätä käytäntöä useamman kerran kyseenalaistanut.
Harjoitteluni Suomen Henkilöstöasiantuntijoilla
Aloitin työharjoitteluni Suomen Henkilöstöasiantuntijoilla huhtikuun lopulla nimikkeellä HR-harjoittelija. Pääsin jo ensimmäisten viikkojen aikana tekemään ja näkemään monenlaista liittyen työntekijöiden rekrytointeihin. Prosessi on oikeasti pidempi, kuin ensiajatuksella voisi luulla! Pohjatyö tehdään verkostoitumalla eri toimijoiden ja yritysten kanssa. Oikeastaan hauskinta onkin ollut verkostojen luominen erilaisissa tilaisuuksissa. Siitä minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta ja alkuun pelkäsinkin, miten pärjään. Huomasin pian, että ihmiset ovat mukavia, hyväntahtoisia ja haluavat itsekin luoda hyviä suhteita toisiin.
Mukava työympäristö on tärkeä lähtökohta itsensä kehittämiselle. Siitä tämä yritys saa paljon kehuja! Olen miettinyt monia eri tekijöitä, jotka vaikuttavat työilmapiiriin ja listaan tähän muutaman, jotka mielestäni toteutuvan Suomen Henkilöstöasiantuntijoilla. Ensinnäkin vapaus toteuttaa itseään. Tällä tarkoitan sitä, että työnteolle, päätösten tekemiselle ja ennen kaikkea omalle ideoinnille annetaan paljon tilaa. Kun perusteet ovat kaikilla samat, omaa persoonaa saa tuoda esiin esimerkiksi työpaikkailmoitusten laatimisessa ja työhaastatteluissa. Lisäksi täällä ollaan aina avoinna uusille ideoille, eikä niiden ääneen sanomista tarvitse jännittää. On kiva saada oma äänensä kuuluviin ja päästä toteuttamaan itseään.
Hyvälle perehdytykselle annan myös kiitosta. Mielestäni se on yrityksestä riippumatta onnistuneen työnteon tärkein osanen. Minun kohdallani perehdytys on edennyt sopivaa tahtia ja vastuuta on tarpeeksi, mutta ei liikaa. Täällä painotetaan, että kaikesta saa ja pitää kysyä. Ilmapiiri on aina avoin ja vastaanottavainen. Yrityksen toiminnassa tärkeänä osana arvostetaan selvästi työhyvinvointia. Se on tullut minulle selväksi esimerkiksi sen kautta, että työnteossa saan kuunnella myös itseäni ja käyttää omaa luovuuttani. Hyvällä säällä töitäkin on lupa tehdä, vaikka ulkona. Tärkeimpänä bonuksena haluan mainita, että vietimme työporukalla mm. vappua ravintolassa lounaan merkeissä. Tällaiset tapahtumat ja yhteinen tekeminen yhdistävät meidän työyhteisöä, kun voimme kokoontua muutenkin, kuin vain työn merkeissä.
Kaiken kaikkiaan harjoittelu on jo tähän mennessä osoittanut hyötynsä. Tämä aika on antanut minulle tietynlaisen kuvan työelämästä eli ehdottomasti positiivisen ja tarjonnut haastetta ammatilliselle identiteetilleni: Mihin haluan sijoittua tulevaisuuden työelämässä? Mitä työelämä voi vaatia minulta ja mitä minä voin vaatia siltä? Näihin kysymyksiin vastauksia saa ainoastaan tekemällä työtä kentällä eli täällä työelämässä!
– Sofia Loisti
Avainsanat: ajatuksia ja oivalluksia, Harjoittelija, Harjoittelu, rekrytointi, Suomen Henkilöstöasiantuntijat, Työelämä, Työharjoittelu